Tulevaisuuden varhaiskasvatus

Luennolla tehtävänä oli visioida utopistinen kuva tulevaisuuden koulutuksesta ja ryhmämme keskittyi visioimaan varhaiskasvatuksen tulevaisuutta. Keskustelumme alkoi vertailemalla eri päiväkotien tämän hetkisiä teknologisia välineitä yhä käytössä olevasta kasettisoittimesta dvd-soittimiin. Kuten kolmannessa kirjoituksessamme totesimme, digitaaliseen varhaiskasvatukseen on vielä matkaa, mutta edellytyksiä digitaaliseen varhaiskasvatukseen on. Vain resurssit puuttuvat.  

Opetuksen laatu herättää paljon keskustelua ja sitä voidaan määritellä hyvin monilla tavoilla. Tieto- ja viestintäteknologia opetuksessa laatua voidaan lyhyesti määritellä opetusmetodien laadulla, jotka menestyneesti auttavat oppijaa kehittämään tietoja ja taitoja, joita tarvitsevat digiaikana. Bates (2015) on määritellyt yhdeksän kohdan lähestymistavan laadukkaaseen opetukseen. Opetuksen huomioimisen lisäksi on syytä kiinnittää huomiota oppimisympäristöön. Aluksi on päätettävä miten ja missä muodossa haluaa opettaa. Tämän jälkeen on tehtävä yhteistyötä ja hyödyntää olemassa olevat resurssit sekä ottaa teknologia haltuun. Oppimisen tavoitteet on tehtävä selväksi ja suunnitella opetuksen sisältö ja erilaiset oppimisaktiviteetit tavoitteet huomioiden. Ajatusten vaihto, keskusteleminen ja kommunikointi ovat keskiössä opetuksen edetessä. Jatkuva arvioiminen ja uudistaminen ovat myös keskiössä. (Bates 2015.)  

Digitaalisen opetuksen ja tieto- ja viestintäteknologian lisäämisen opetukseen ja käytön tehostamisen edellytyksenä on muun muassa pedagoginen kehittäminen, opettajien teknispedagoginen koulutus ja se, että laadukasta digitaalista opetusmateriaalia on riittävästi saatavilla. Tulevaisuuden opettajan tulee osata käyttää teknologiaa tehokkaasti erilaisissa oppimisen tilanteissa erilaisten oppijoiden kanssa. Siihen ei riitä vain taito käyttää teknologiaa vaan on kyettävä pedagogisiin innovaatioihin sekä teknologian mielekkääseen käyttöön. Opetuksen pedagogiikkaa on kehitettävä, jotta teknologian käyttö on tehokasta. (Kronqvist & Kumpulainen 2011, 98.) Opetushallituksen hankkeeseen kuuluva Martinlaakson päiväkoti on esimerkki tulevaisuuden oppimisympäristöstä, jossa digitaalisuutta hyödynnetään monin eri tavoin. Perusvarustukseen kuuluu tabletit, videotykki sekä bluebotit, minkä lisäksi hanke on mahdollistanut myös Clevrs touch -näytön, 3d Bearin lisätyn todellisuuden sovelluksen sitä tukevine laitteineen (5kpl iPadeja) sekä älylattian hankkimisen. Näine laitteineen ja uusine avarine tiloineen päiväkoti muistuttaa tutustumaamme Kaksio-opetusluokkaa.  

Digitaalisuutta voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksen arjessa monin eri tavoin. Digitaalisuus on helpottanut yhteydenpitoa ja tiedottamista paljon perinteisten paperisten tiedotteiden sijaan. Sähköpostin lisäksi käytössä on lukuisia muita mahdollisuuksia tiedottaa ryhmän toiminnasta ja tehdä vanhemmille näkyväksi pedagogiikkaa ja arjen toimintaa. Kunnissa saattaa kuitenkin esiintyä vastarintaa esimerkiksi sosiaalisen median hyödyntämiseen varhaiskasvatuksessa, jolloin kaikkia mahdollisuuksia ei voida käyttää. Esimerkiksi eräässä kunnassa muun muassa Whatsapp-viestisovelluksen käyttö on kielletty, puhumattakaan muista tiedonjaon mahdollistavista sovelluksista.  

 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet asettaa vaatimuksia sille, kuinka tieto- ja viestintäteknologiaa tulisi käsitellä varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksessa tutkitaan tieto- ja viestintäteknologiaa lasten kanssa arjessa, lisäksi tutustutaan erilaisiin välineisiin sekä sovelluksiin. Lapsille annetaan mahdollisuuksia tuottaa myös itse sisältöjä yhdessä toisten lasten kanssa käyttäen erilaisia digitaalisia laitteita, jolloin lasten luovan ajattelun taidot, lukutaito ja yhteistoimintataidot kehittyvät. Lisäksi teknologiaa hyödynnetään leikin, tutkimisen, liikkumisen sekä taiteellisen tuottamisen digitaalisessa dokumentoinnissa. Henkilökunnan vastuulla on ohjata lapsia turvalliseen ja monipuoliseen tieto- ja viestintäteknologian käyttöön.  (Opetushallitus 2018, 26) 

 Mahdollisuuksia tieto-ja viestintäteknologian käyttöön varhaiskasvatuksessa on. Esimerkiksi Helsingissä esiopetusryhmälle on perustettu Facebook-sivut, joiden avulla jaetaan muun muassa tietoa pedagogiikasta ja valokuvia ryhmän toiminnasta. Facebook-sivujen avulla tavoitetaan kaikki vanhemmat ja samalla luodaan mahdollisuus keskustelulle, mutta myös dokumentoidaan toimintaa.  Tuusulalaisessa päiväkodissa blogia on käytetty ajankohtaisista asioista tiedottamiseen, keskustelun herättämiseen sekä tapahtuneesta toiminnasta kertomiseen. Blogin avulla varhaiskasvatuksessa työskentelevien työ tulee samalla näkyväksi.  (Rintakorpi & Vihmari-Henttonen 2017, 88, 90.) Digilaitteita ja teknologiaa voidaan käyttää varhaiskasvatuksessa myös dokumentoinnissa. Valokuvaus on tärkeä tapa dokumentoida päiväkodin arkea. Esimerkiksi tabletteja voidaan hyödyntää valokuvauksessa niiden muun käytön lisäksi. Lisäksi toimintaa voidaan dokumentoida esimerkiksi videoimalla leikkejä ja äänittämällä lasten haastatteluja. (Rintakorpi & Vihmari-Henttonen 2017, 125-126, 138.) 

Kuvataide- ja musiikkikasvatuksessa on mahdollista luoda animaatioita, joita voi tehdä tablettien sovelluksia käyttäen. Animaatioita tekemällä tuetaan myös lasten mediataitoja, sekä kehitetään kielellistä tietoisuutta sekä monilukutaitoa. (Rintakorpi & Vihmari-Henttonen 2017, 152.)  

 

Robotiikkakin tuo varhaiskasvatukseen uusia ulottuvuuksia. Japanissa on kokeiltu päiväkodissa henkilökunnan työtä helpottavaa Vevo-robotin prototyyppiä, joka tervehtii päiväkotiin tulevia lapsia ja mittaa lasten lämpötilan näiden koskettaessa robotin nenää. Robotti myös tunnistaa lapset kosketuksen perusteella. Lisäksi lasten päiväunisänkyihin asennetaan järjestelmä, jonka anturit mittaavat lapsen asentoa, hengitystä ja sydämen sykettä nukkuessa. (Matikainen 2018.) Suomessa Vantaalla on kokeiltu päiväkodissa Japanista lähtöisin olevaa Paro-hyljerobottia, joka kehitetty vanhusten ja muistisairaiden hoitoon. Paron tavoitteena on houkutella ihmisiä vuorovaikutukseen, mutta sen avulla toteutetaan myös varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjattua teknologiakasvatusta.  Hyljerobotti on mukana lasten leikeissä ja esimerkiksi ruokailutilanteessa lapset rauhoittuvat tarkkailemaan robottihylkeen pään liikkeitä ja ääntelyä. (Hämäläinen 2018.) 

 Sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla on pyritty tukemaan tieto- ja viestintäteknologian tuloa opetukseen ja koulutukseen. Opetushallituksen Digitaalisen oppimisen neuvottelukunta pyrkii seuraamaan ja tukemaan tvt-kehittämistyötä sekä valmistelee suosituksia ja ohjeistuksia liittyen muun muassa digitaalisten oppimateriaalien yhdenvertaiseen saatavuuteen. Oppimispelejä on kehitetty runsaasti ja teknologian tuomiseksi osaksi varhaiskasvatuksen arkea on toteutettu useita hankkeita. Muun muassa Molla-hanke toimi Opetushallituksen ja Turun kaupungin rahoittamana hankkeena, jossa pyrittiin selvittämään tieto- ja viestintäteknologian käytön eri mahdollisuuksia esiopetuksessa. (Opetushallitus; Molla.)  

Lähteet 

Bates, T. 2015. Teaching in Digital Age. Chapters 11 &12. 

Hämäläinen, J. 2018. Robottihylje ui päiväkodin arkeen -rauhoittaa ruokahetket ja opettaa hoivaa lapsille. 1.4.2018. Helsingin Uutiset. https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/623627-robottihylje-ui-paivakodin-arkeen-rauhoittaa-ruokahetket-ja-opettaa-hoivaa-lapsille Viitattu 26.1.2019.  

Matikainen, J. 2018. Japanilaisessa päiväkodissa lasten nukkuma-asento tarkistetaan viiden minuutin välein – Kiireisten hoitajien avuksi tulee pian robotti. 8.1.2018. YLE. https://yle.fi/uutiset/3-10005321 Viitattu 26.1.2019. 

Molla. Varhaiskasvatuksen verkkotaidot ja -menetelmät. https://blog.edu.turku.fi/molla/tietoja/ Viitattu 5.2.2019.  

Opetushallitus. Digitaalisen oppimisen neuvottelukunta. https://www.oph.fi/kehittamishankkeet/digitaalisen_oppimisen_neuvottelukunta Viitattu 5.2.2019.  

Rintakorpi, K. & Vihmari-Henttonen, E. 2017. Tää on meidän maailma! Pedagoginen dokumentointi varhaiskasvatuksessa. Lasten Keskus.

Oppimisyhteisöt verkossa

Tietoverkot ja teknologia kehittyvät vauhdilla, ja tutkimuksia niihin liittyen on tehty viime vuosina runsaasti. Tutkimuksissa pohditaan, miten voidaan hyödyntää teknologiaa siten, että se tukee merkityksellisellä sekä mielekkäällä tavalla oppimista, ja miten verkkoympäristöihin voidaan rakentaa yhteisöllisiä, refleksiivisiä oppimisympäristöjä. (Korhonen 2014, 1) Muuttuvaa oppimisympäristöä voidaan pitää avoimena ja joustavana, ja sen ajatellaan ottavan huomioon oppimisen kontekstisuus sekä oppijan syvempi ymmärrys aiheista ulkoa opettelemisen sijaan. Tavoitteena on, että henkilökohtainen ymmärrys, tiedon liittäminen kontekstiin sekä oman oppimisen arviointi kehittyy.  Syvään juurtuneita ajatusmalleja siitä, miten opetus pitäisi toteuttaa on harkittava ja pohdittava uudelleen. Virtuaalitila mahdollistaa tiedon joustavan ajasta sekä paikasta riippumattoman, avoimen oppimisympäristön. Teknologia mahdollistaa oppimisen laajentumisen luokkahuoneiden ulkopuolelle. (Korhonen 2014, 4–6) Varhaiskasvatuksessa voidaan esimerkiksi tutustua erilaisiin eläimiin tai maihin erilaisten videoiden avulla. Virtuaalimaailma mahdollistaa myös matkustamisen toisiin kulttuureihin, erilaisiin ruokiin tutustumisen tai vaikka lapsen syntymämaahan tutustumisen ja esittelemisen muille ryhmän lapsille. Opetushallituksen (2019) mukaan varhaiskasvatuksessa voidaan käyttää tekijänoikeuslailla suojattuja aineistoja opetuksessa Kopioston ja APFI:n luvalla. Aineiston kopiointi mahdollistaa muun muassa kuvien, nuottien, laulujen sanojen, tekstiotteiden, lehtiartikkelien ja karttojen kopioimisen sekä tulostamisen osaksi omaa opetusmateriaalia ja oppijoiden käyttöön. Myös Tv-ohjelmia saa esittää Yle Areenasta ja Elävästä arkistosta sekä tallentaa ohjelmia muilta kanavilta. Tämä ei päde elokuviin, mainoksiin eikä ulkomaisiin jatkuvajuonisiin sarjoihin.

OAJ:n artikkelin (2019) mukaan työstä irrottautuminen vapaa-ajalla koetaan haastavaksi tehdyn tutkimuksen mukaan. Erilaiset nopeat muutokset, työtahdin kiristyminen sekä kasvavat tieto- ja taitovaatimukset koetaan kuormittaviksi. Esimerkiksi digilaitteisiin satsaaminen ilman suurempaa suunnitelmaa siitä, miten niiden käyttö palvelisi opetusta parhaiten, tuottaa kuormitusta eniten. Työtehtävät lisääntyvät ja tämä lisää henkistä kuormittavuutta: “Muutos on niin nopeaa, että ammattitaito ei tunnu riittävän, vaikka kuinka kouluttautuu”. Koetaan, että aikaa kuluu ikään kuin turhiin asioihin, kuten Wilma-viestien lähettelyyn ja erilaisten lomakkeiden täyttelyyn, joka on pois ajasta lasten sekä nuorten kanssa. Kuormituksesta huolimatta opettajat kokevat työnsä merkitykselliseksi ja arvioivat suoriutuvansa työstä hyvin. Työhyvinvointiin liittyy myös työn olosuhteet, lapsien määrä ryhmässä sekä työajan riittävyys tehtävien tekemiseen.

Padlet: Varhaiskasvatuksen monipuoliset oppimisympäristöt. (https://padlet.com/sannaktilli80/oppimis)

Luennolla suunnittelimme pedagogisen kehitystehtävän ja valitsimme aiheeksemme alamme pedagogisten asiantuntijoiden täydennyskoulutuksen verkkokoulutusta hyödyntäen.  Loimme Padlettiin alustavan suunnitelman varhaiskasvatuksen monipuolisten oppimisympäristöjen kehittämisprojektille. Verkko-oppimisympäristöjen kehittyminen vaikuttaa vahvasti opettajien työhön sekä pedagogisiin käsityksiin opettamisesta. Opettajilta odotetaan sekä vaaditaan tietoteknistä osaamista ja näkemystä niiden hyödyntämiseen. Teknologian käyttö on kuitenkin kiinni opettajan omasta kasvuprosessista ja siitä minkä merkityksen hän antaa teknologialle opetuksessa (Korhonen 2014, 12–14). Kehitysprojektin tarkoituksena on kiinnittää huomiota monipuolisiin oppimisympäristöihin ja niissä tapahtuvaan oppimiseen arvioimalla sekä kehittämällä niitä. Samalla projekti vahvistaa osallistujien tietoteknistä osaamista ja antaa pedagogista näkemystä teknologian ja tietoverkkojen hyödyntämisestä opetuksen ja oppimisen tukena. Koulutusprojekti on laaja ja sisältää erilaiset oppimisympäristöt: fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja teknologisen.

Koulutuksessa hyödynnetään erilaisia virtuaalisia oppimisympäristöjä kuten blogeja, Seppo.io:ta, webinaareja, Padlettia, Flingaa ja Kahootia. Projektiin osallistuvien henkilöiden tulee tehdä myös etätehtäviä omasta oppimisympäristöstään ja tutustua toiseen hankkeeseen osallistuvan päiväkodin oppimisympäristöihin. Yhteisöllinen oppiminen käsittää erilaisia pedagogisia lähestymistapoja, joita ovat esimerkiksi tutkiva oppiminen, ongelmaperustainen oppiminen, case-työskentely ja projektioppiminen (Korhonen 2014, 10). Kehitysprojektin on tarkoitus auttaa hyödyntämään sekä huomioimaan erilaisia oppimisympäristöjä sekä saada tukea erilaisten virtuaalioppimisympäristöjen hyödyntämiseen. Kehitysprojektissa hyödynnetään sulautuvaa opetusta, joka on ikään kuin hybridimalli, jossa opetus tapahtuu sekä lähiopetuksena että verkossa. Tällainen malli mahdollistaa aiempaa monipuolisemman mahdollisuuden oppimisen ja ohjaamisen organisoimiselle. (Korhonen 2014, 7).

Verkossa tapahtuvaa oppimista on kehitetty muun muassa Eurooppalaisen kouluverkon ja Opetushallituksen koordinoimassa eTwinning-hankkeessa, jossa pyritään tiivistämään eri puolilla Eurooppaa sijaitsevien koulujen yhteistyötä sekä kehittämään verkossa tapahtuvaa opetusta (Opetushallitus 28.2.2018).

 

Lähteet

OAJ. 2019. Tutkimus: Opettajat eivät pääse töistä irti vapaallakaan. Viitattu 28.1.2019.
https://www.oaj.fi/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/2019/opettajat-eivat-paase-toista-irti-vapaallakaan/?fbclid=IwAR09VIAI1ooW5s-_EQnMtEV0Rr4QnCgPnOpiFQA6Yo-Cveqbhc4aN2EZ1PA

Opetushallitus. 2019. Tekijänoikeudella suojattuja aineistoja voi nyt käyttää myös varhaiskasvatuksessa – oppilaitosten luvat ennallaan. Viitattu 28.1.2019
https://www.oph.fi/ajankohtaista/verkkouutiset/101/0/tekijanoikeudella_suojattuja_aineistoja_voi_nyt_kayttaa_myos_varhaiskasvatuksessa_oppilaitosten_luvat_ennallaan?fbclid=IwAR3QNM78bvRNImvpgYaMhbYwDlz7IEYcg07soNAh3XuVH7-qxtzXEKNRu0c

Opetushallitus 2018. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2018:3a.

Opetushallitus 28.2.2018. e-Twinning. Tietoa hankkeesta. https://www.edu.fi/etwinning/opastusta/tietoa_hankkeesta. Viitattu 5.2.2019.

Korhonen, V. 2014. Verkko-oppimisympäristöt ja niihin liittyvät pedagogiset haasteet aikuis- ja korkeakoulutuksen kentillä. Teoksessa E. Kallio & A. Heikkinen (toim.) Aikuisen kasvu ja aktivointi. Suomalaisen aikuiskasvatuksen kentät ja kerrostumat. Tampere: Tampere University Press, 215–242.

Kehittyvät oppimisympäristöt

Vierailulla Tampereen normaalikoulussa

Tulevaisuuden koulu tulee rakentaa hyvää ja laadukasta oppimista varten. Fyysinen tila voi joko rajoittaa tai tukea erilaisten pedagogisten menetelmien hyödyntämistä. Oppimisympäristön muodostumiseen vaikuttaa monipuolisesti eri tekijät ja opetus on yhteydessä laajempiin oppimisympäristöihin. Johtajalla on suuri rooli muutoksen edistäjänä sekä ylläpitäjänä, ja hyvä johtajuus näkyy laadukkaana toimintana. Toimintaympäristön muutoksessa on huomioitava kokonaisvaltaisuus ja koko toimintakulttuurin yhtenäinen kehittäminen. (Kuuskorpi 2018, 23, 31–32, 88). Nähdäksemme myös tulevaisuuden päiväkotien suunnitteluun tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Eri päiväkotien välillä saattaa olla runsaasti eroja tilojen suhteen.

Oppimisympäristöjä on kehitetty suomalaisissa kouluissa. Esimerkiksi käynnissä on Future Classroom eli FcLab.fi-hanke, jonka tarkoituksena on luoda Suomessa jo olemassa oleviin kouluihin LivingLab-verkostoa, jossa kehitetään uusia oppimisympäristöjä, opetusteknologiaa ja pedagogiikkaa. Hankkeessa ovat mukana Tampereen Normaalikoulun lisäksi koulut Joensuusta ja Oulusta. Esimerkiksi Tampereella 5-6 -luokkalaisten pariopettajuuden ajatuksella toimiva luokka toimii Kaksio-tilassa. Kaksio luokkatilana on perinteisestä luokasta poikkeava, isossa luokassa on katsomoalue, pöytäryhmät sekä hiljainen sohvanurkkaus. Lisäksi ryhmällä on erillinen jakotila käytössä sekä yhdessä muun koulun kanssa käytettävä uusi kuvataidetila. Tila on joustava ja muunneltava, ja se mahdollistaa erilaisia toimintoja. Tämä edellyttää uutta käsitystä opetuksesta ja oppimisesta. Vaikka luokkatila on yhteinen, suurin osa opinnoista tehdään erikseen ja yhteistä kahden eri vuosiluokan opiskelua on erilaiset oppiainerajat ylittävät projektit. Koko toiminnan kannalta keskeistä onkin juuri yhteistyö, niin oppilaiden kuin opettajien kesken. Luokassa on käytössä paljon tekniikkaa ja tavoitteena onkin taata oppilaille vahvat tvt-taidot. Luokassa ei ollut lainkaan perinteistä liitutaulua vaan useampi iso aktiivitaulu. Lähes päivittäin käytetään tabletteja tai kannettavia tietokoneita. Opetuksessa hyödynnetään myös vr-laseja, droneja, kameroita ja Spheroja. Lisäksi kuvataideluokassa on GreenScreen sekä 3D-tulostimet. Keskiössä nähdään kuitenkin olevan pedagogiikka eikä tekniikka.

Vierailun herättämiä ajatuksia

Vierailu Kaksioon oli mielenkiintoinen kokemus, sillä se poikkesi hyvin paljon perinteisestä niin tilojen kuin pariopettajuuden näkökulmastakin. Aamuhetki, ryhmiin jakautuminen ja työskentelyn aloitus vaikuttivat ulkopuolisen silmään hieman levottomalta ja äänekkäältä. Tähän saattoi toki olla vaikutusta myös sillä, että luokassa oli kyseisellä hetkellä paljon vierailijoita.

Kaksiossa käytössä oleva pariopettajuuden malli ei ole tuntematon varhaiskasvatuksessa, sillä monessa esiopetusryhmässä toimii kaksi opettajaa. Myös vuororyhmissä on usein useampi opettaja. Uusi varhaiskasvatuslaki edellyttää kaikkiin ryhmiin kahta opettajaa vuoteen 2030 mennessä, mikä edellyttää varhaiskasvatuksen opettajilta yhteistyötaitoja ja opettajuuden kehittämistä kohti pariopettajuutta. Opettajien lisääminen ryhmiin lisää varhaiskasvatuksen pedagogista laatua, mutta myös suhdeluvut ja ryhmäkoko ovat myös laadukkaaseen oppimisympäristöön vaikuttavia tekijöitä (Vlasov ym. 2018, 47).

Normaalikoulussa on käytössä yltäkylläisesti teknologiaa ja välineitä. Jokaiselle luokan oppilaalle on tabletti tai kannettava tietokone, lisäksi käytettävissä on myös muun muassa vr-lasit ja 3d-tulostimet. Varhaiskasvatuksessa voidaan vain haaveilla tästä määrästä tekniikkaa, tai edes pienestä määrästä sitä. Siellä ryhmällinen lapsia saattaa jakaa yhden tabletin, jonka verkkoyhteyden toimimisessa on usein toivomisen varaa ja maksullisiin sovelluksiin ei ole rahaa. Henkilökunnan käytössä oleviin älypuhelimiin ei ole rahaa hankkia suojakuoria, joten usein näytöt ovat halki, sillä päiväkodissa sattuu ja tapahtuu. 3d-tulostamisesta voidaan vain haaveilla, sillä varhaiskasvatuksessa edelleen joudutaan laskemaan tavallisten värikopioiden määrää ”-jos tänään kopioin tämän värillisenä, huomenna kopiot on otettava mustavalkoisina”. Kuinka olisikin kätevää tulostaa 3d-tulostimella tarpeellinen määrä askarteluihin tarvittavia massapalloja, eikä pohtia, mikä se askartelu on, johon lapselle laskettu vuosittainen massapallo käytetään. Voimme vain haaveilla aktiivitauluista samalla kun viritämme lakanaa seinälle, johon voisimme heijastaa videotykillä (ei HDMI-liitäntää) lapsille esitettävää materiaalia. Dia-projektoria kytkiessään voi unelmoida varhaiskasvatuksen digiloikasta. Varhaiskasvatuksen nykyisillä resursseilla ei voida mitenkään valmistaa lapsia tämän kaltaiseen oppimiseen, jota koulussa toteutettiin. Varhaiskasvatuksen tulisi olla osa samaa kasvatuksen ja oppimisen polkua kuin perusopetuksenkin, mutta resurssit ovat toisesta maailmasta.

Varhaiskasvatuksen kehittyvät oppimisympäristöt

Varhaiskasvatuksessa on totuttu käyttämään tiloja monipuolisesti ja tarpeen mukaan muuntelemaan niitä. Harvoin on käytössä erilaista kuvataidetilaa vaan ryhmätila muuntuu tarpeen mukaan kuvataidetilaksi, mutta hetken kuluttua se voi olla ryhmän ruokatila ja myöhemmin toimia leikkitilana. Lepohuone saattaa toimia aamupäivällä liikuntatilana ja iltapäivällä huoneeseen levitetyt sängyt mahdollistavat levon. Tilojen yhdisteltävyyttä edistää liukuovien käyttö, akustiikan, valaistuksen, varusteiden ja kalustuksen soveltuvuus moneen erilaiseen käyttöön. (Rakennustieto 2018, 3). Varhaiskasvatuksessa tiloja tulee suunnitella ja rakentaa lasten kanssa niin että ne tarjoavat lapsille mieluisia leikkejä, pelejä, tekemistä ja monipuolista liikkumista sekä rauhoittumista. Lasten ideoiden, leikkien ja töiden tulee myös näkyä oppimisympäristössä. Oppimisympäristön tulee myös huomioida yhdenvertaisuus- ja tasa-arvo -näkökulmat sekä lapsiryhmän kulttuurinen moninaisuus. Myös lasten yksilölliset tuen tarpeet tulee huomioida mm. monipuolisilla ja turvallisilla leikki- ja toimintavälineillä. (Opetushallitus 2018, 32–33.)

Oppimisympäristöt muuntuvat tarpeen mukaan

Oppimisympäristöt siirtyvät laajemmin ympäröivään maailmaan ja tämä hämärtää informaalin ja formaalin oppimisen rajat. Oppimisympäristöllä on myös kiinteämpi yhteys globaaliin maailmaan. (Kuuskorpi, 63). Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöön lasketaan myös lähiympäristön leikkipuistot, pihat ja muu luonto ja rakennettu ympäristö, joiden tarjoamia elämyksiä sekä mahdollisuuksia leikkiin ja tutkimiseen hyödynnetään liikunta- ja ympäristökasvatuksessa. Lasten kulttuurinen tietoisuus lisääntyy vierailukäynneillä teatteriin, kirjastoon, museoihin ja muihin kulttuurisiin perintökohteisiin. Yhteistyötä voi tehdä muidenkin toimijoiden kanssa, mm. lasten vanhempien osallisuutta voi vahvistaa suunnittelemalla yhdessä vierailuja heidän työpaikoilleen. (Opetushallitus 2018, 33.)

Oppimisympäristön sosiaalinen ulottuvuus on saanut tärkeän roolin lakiin kirjatun kiusaamisen nollatoleranssin myötä, ja sitä kuvataankin Vasussa muuallakin kuin oppimisympäristön kuvauksessa. Oppimisympäristön tulee olla turvallinen, muita kunnioittava ja yhteisvastuullinen, ja lasten tulee saada hyväksyttävästi näyttää tunteitaan. Mm. aikuisen sensitiivinen suhtautuminen lapseen, hänen kysymyksiinsä vastaaminen, rohkaiseminen ja auttaminen edesauttavat tällaisen ilmapiirin luomista. (Opetushallitus 2018, 33.) Oppimisympäristön sosiaalinen ulottuvuus ulottuu myös lapsen kokemukseen ryhmästä ja siihen kuulumisesta. Ilman tällaista positiivista kokemusta, voi hän kokea olevansa ryhmän ulkopuolinen, jolloin myös oppimisympäristö näyttäytyy hänelle negatiivisena.

Varhaiskasvatuslain mukaan ympäristön tulee olla terveellinen, turvallinen ja esteetön (varhaiskasvatuslaki 10§). Oppimisen lisäksi varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjen tulee huomioida ja tukea lasten kehitystä ja vuorovaikusta. Ympäristön rakentamisessa tulee huomioida ergonomia, ekologisuus, valaistus ja akustiikka sekä sisäilman laatu. (Opetushallitus 2018, 32.) Rakennustieto (2018, 1–3) määrittelee hyvän päiväkodin olevan toimiva, viihtyisä, esteetön, monikäyttöinen, terveellinen ja muunneltava. Rakennuksen tulee tukea kasvatusta, kannustaa uteliaisuutta, ohjata leikkiin, fyysiseen aktiivisuuteen, tutkimiseen ja antaa mahdollisuuden myös rauhoittua. Tilapaikkaluvulla tarkoitetaan päiväkodissa samanaikaisesti olevien lasten enimmäismäärää, joka toimii tilamitoituksen lähtökohtana. Päiväkodissa lasten toimintatilaa on 7… 8 m²/tilapaikka. Lasten käytössä olevan pihan tavoitealue puolestaan on 20 m²/tilapaikka. (Rakennustieto, 2018, 8). Oppimisympäristöä luodessa tulee pohtia myös turvallisuusnäkökulmaa suhteessa esim. tilan muunneltavuuteen. Hyllyt ja kaapit tulee pultata seiniin kiinni, mutta samalla se estää niiden helpon siirreltävyyden ja tilan muunneltavuuden. Tavaroiden saatavilla ja esillä oloa tulee pohtia myös silloin, kun ryhmässä on haastavasti käyttäytyviä lapsia, tai lapsia, joiden keskittymiskykyyn liian virikkeellinen ympäristö vaikuttaa negatiivisesti.

Oppimisympäristöissä tulee ottaa myös ekologinen näkökulma huomioon.

Varhaiskasvatuksen oppimisympäristön tuleekin olla jatkuvat arvioinnin alla, jotta se pysyy lasten tarpeiden ja edun mukaisena.

 

Lähteet:

Kuuskorpi, M., 2012 Tulevaisuuden fyysinen oppimisympäristö. Käyttäjälähtöinen muunneltava ja joustava opetustila. Turku: Painosalama Oy

Opetushallitus 2018. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2018:3a.

Rakennustietosäätiö RTS 2018. Päiväkotien suunnittelu. Viitattu 25.1.209.

Click to access RTS18_38_ohjekorttiehdotus_Paivakoti.pdf

Vlasov ym. 2018. Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 24:2018.

Varhaiskasvatuksen digitaalinen ympäristö

Digitalisoitunut yhteiskunta luo tarpeen monilukutaidon laajalle osaamiselle arjessa, ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa sekä yhteiskunnallisessa osallistumisessa. Tietoyhteiskunnassa tarvittavia tietoja ja taitoja ovat Batesin (2015) mukaan kommunikointitaidot, itsenäinen oppiminen, vastuullisuus ja eettisyys, yhteisöllinen työskentely, joustavuus, digitaaliset taidot, tiedonhallintataidot sekä ajattelutaidot, joita ovat kriittinen-, luova- ja suunnitelmallinen ajattelu. Näiden taitojen varhainen oppiminen edistää lasten kasvatuksellista ja koulutuksellista tasa-arvoa. Vasussa painopiste on lasten innostamisessa tutkimaan, käyttämään ja tuottamaan viestejä erilaisissa ympäristöissä mukaan lukien digitaalisen ympäristön. Vasun mukaan tarkoituksenmukaisesti käytettynä tieto ja viestintäteknologia on osa monipuolista ja lasta osallistavaa oppimisympäristöä. Lasten kanssa tutustutaan tieto- ja viestintäteknologian rooliin, välineisiin, sovelluksiin ja peleihin. (Opetushallitus 2016, 23–24, 32). Animaatiot ja simulaatiot sekä muu visuaalinen teknologia toimivat hyvin oppimisen tukena varhaiskasvatuksessa. Abstraktien ilmiöiden hahmottaminen ja ymmärtäminen helpottuu, kun oppisessa käytetään apuna erilaisia animaatioita tai muuta visuaalista teknologiaa. (Kronqvist & Kumpulainen 2011, 95.)

Erilaisia näkökulmia tieto- ja viestintäteknologiakasvatukseen

Varhaiskasvatuksen tieto- ja viestintäteknologiakasvatusta voidaan Mertalan (2017, 6) mukaan pohtia erilaisista konteksteista käsin. Varhaiskasvatus muodostuu kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamasta kokonaisuudesta, ja se millä tavalla tieto- ja viestintäteknologian (josta käytämme jatkossa lyhennystä tvt) käyttöön suhtautuu, riippuu mistä näkökulmasta asiaa katsoo. Mertalan tutkimuksen mukaan pienempien lasten kanssa korostuu hoiva-puoli, jota dominoi lapsen fyysiset tarpeet, kun taas vanhemmilla lapsilla nähdään opetuksellinen puoli vahvempana. Hoivaa korostava näkemys näkee teknologiakasvatuksen lapselle haitallisena, kun taas opetuksellinen näkökulma näkee sen kehittävän lapsen oppimista. Myös pienten lasten teknologiakasvatus nähdään näin ollen tarpeettomana, ja Mertala esittääkin näkemyksen nähdäänkö pienten lasten opetus kokonaisuudessaankin tarpeettomana? Varhaiskasvatuksen tvt-kasvatuksella nähdään olevan myös lasten osaamista tasaava rooli, mutta myös sen käytön rajoittamista mahdollistava rooli. Yksilön ulkopuolelle ulottuvalla makrotasolla tvt-kasvatuksen voidaan nähdä joko positiivisesti vahvistavan lapsen mahdollisuuksia pärjätä nyky-yhteiskunnassa, tai toimivan uhkana lasten perinteisille leikeille ja toiminnoille. (Mertala 2017, 7-8.) Varhaiskasvatuksen opettajien tehtävä onkin nähdä tvt-kasvatuksen tilannesidonnaisuus ja pohtia sen merkitystä tilanteesta riippuen. Tämä tuli esille myös ryhmämme keskusteluissa; onko tvt:n käyttö aina tarpeellista?

Kuva: Mertala 2017, 6.

Keskustelussamme nousi esiin, että toisinaan on myös perusteltua olla käyttämättä esimerkiksi tablettia tai muita tietoteknisiä välineitä. Painotimme ryhmässämme myös rauhoittumisen ja keskittymään oppimisen tärkeyttä. Varhaiskasvatuksessa on lisäksi otettava huomioon huoltajien ajatukset. Esimerkiksi lapsen vasukeskusteluissa lasten huoltajat ovat saattaneet tuoda huolensa esille koskien oman lapsensa teknologian käyttöä. Osalle lapsista “ruutuajan” rajaaminen on hankalaa ja laitteen käytön lopettaminen aiheuttaa itkua ja jopa raivoa, kun huoltaja joutuu keskeyttämään lapsen laitteen käytön, kun sovittu aika on tullut täyteen. Näin ollen on hyvä miettiä varhaiskasvatuksessakin sitä, missä määrin ja mihin tarkoitukseen laitteita käytetään. Pekka Mertala on tutkinut varhaiskasvatuksen opettaja –opiskelijoiden käsityksiä lasten teknologian käytöstä, ja myös heiltä nousi samoja huolia esiin. Tutkimusten mukaan teknologia ei kuitenkaan ole lasten elämässä määräävä tekijä, eikä vähäosaisuus ole este digitaalisten laitteiden hankkimiselle. (Mertala 2017, 7-8.)

Tieto- ja viestintäteknologian käytössä huomioitavia asioita/ erityispiirteitä varhaiskasvatuksessa

Digitalisaatiolla on paljon annettavaa opetukseen, kunhan huomioidaan pedagogiikan merkitys. Esimerkiksi pelien käytön hyviä puolia ovat muun muassa vuorovaikutteisuus ja moninaiset oppimisen mahdollisuudet. Lapset ovat myös usein motivoituneita pelaamaan digitaalisia/elektronisia pelejä, jolloin oppiminen tapahtuu kuin huomaamatta. Ne pelit, jotka on kehitetty oppiseen, kehittävät esimerkiksi päätöksenteon taitoa, ongelmanratkaisutaitoja sekä yhteistoiminnallisia taitoja. Lisäksi pelien ja muiden virtuaalisten oppimisympäristöjen avulla voidaan luoda esimerkiksi yhteisöllistä työskentelyä ja vuorovaikutusta tukevia ympäristöjä. (Kronqvist & Kumpulainen 2011, 96.) Oppiminen pelien kautta tapahtuu uuden asian oppimisen kehässä, automaation ja uudelleen automaation kautta. Pelimaailmassa lapsilla on mahdollisuus kokea ja ottaa riskejä, joita oikeassa elämässä ei olisi mahdollista ottaa. Voidaan myös ajatella, että pelissä on mahdollisuus ottaa rooli, joka pelin ja sen sääntöjen avulla edesauttaa ajattelua ja tietämistä. Pelien käytön kaikkia hyötyjä ei ole vielä valjastettu käyttöön, vaan pelit saatetaan usein nähdä häiriötekijänä eikä niinkään mahdollisuutena tutustua maailmaan (Wegerif 2013, 91-92, 98-99).

Koulutusta ja teknologia-osaamisen vahvistamista tarvitaan, jotta teknologian käyttö ei jäisi vain pintapuoliseksi. Sovellusten käyttö tulisi valita sen mukaan, että käytöllä on jokin pedagoginen perusta eli sovellusta hyödynnetään pääosin jonkin asian oppimiseen. Erilaisiin ohjelmiin tutustuminen vie paljon aikaa ja vaatii syvällistä tutustumista ja opiskelua, mutta opettajalla ei välttämättä ole aikaa opetella käyttämään sovelluksia työajalla. Myös tablettiin liittyvät erilaiset käytännön ongelmat mm. lupien ja ohjelmien maksullisuuden kannalta tuovat haasteita, sillä maksullisia sovelluksia ei kaikissa tapauksissa ole mahdollista käyttää. Kaikissa kunnissa ei ole esimerkiksi mahdollista ladata itse sovelluksia laitteelle, vaan asennuspyynnöt on toimitettava tietohallinnosta vastaavalle taholle. Vantaalla jokaisesta päiväkodista on valittu yksi tvt-vastaava varhaiskasvatuksen opettaja, joka vastaa yksikkönsä tvt-osaamisesta ja käy alueittain järjestettävissä tvt-tapaamisissa, joissa alueellinen tvt-guru järjestää koulutusta.

Käytettäessä laajamittaisesta tieto- ja viestintäteknologiaa osana opetusta, on myös huomioitava sen käytön herättämä huoli. Esimerkiksi Wegerif (2013, 5) viittaa tutkijoiden näkemyksiin siitä, että Internetin pelätään muuttavan aivojen yhteyksiä. Lisäksi hän viittaa pelkoon keskittymiskyvyn heikentymisestä Internetin käytön lisääntyessä. Teknologian käytön opetuksessa tulee olla hyvinvointia, oppimista ja aktiivista osallistumista tukevaa, sillä ei voi olla vain viihdearvoa. Laitteiden käyttö, pelit ja sosiaalinen media eivät automaattisesti takaa oppimista tai tee opetuksesta laadukasta. (Kronqvist & Kumpulainen 2011, 99.)

Lähteet:

Bates, T. 2015. Teaching in Digital Age. Chapter 1.

Kronqvist, E-L. & Kumpulainen, K. 2011. Lapsuuden oppimisympäristöt. Helsinki: WSOYpro.

Mertala, P. 2017. Digital technologies in early childhood education – a frame analysis of preservice teachers’ perceptions. Early Child Development and Care. Routledge.

Opetushallitus. 2016. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy.

Pönkä, H. 2017. Open somekirja. Sosiaalisen median oppimisympäristöt ja menetelmät. Docendo.

Wegerif, R. 2013. Dialogic: Education for the Internet Age.

Johdatusta varhaiskasvatuksen oppimisympäristöön

Muuttuvia oppismisympäristöjä käsittelevän blogimme ensimmäinen kirjoitus käsittelee oppimisympäristön käsitettä, jota pohdimme varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Varhaiskasvatuksessa oppimisympäristön merkitys on suuri, sillä lapset viettävät päiväkodissa suurimman osan hereilläoloajastaan. Varhaiskasvatuksen opetussuunnitelma, Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (tästä käytämme blogissa jatkossa nimitystä Vasu), korostaa lapsen osallisuuden merkitystä, ja näin ollen se on huomioitava myös oppimisympäristöä luodessa. Myös tuore Varhaiskasvatuslaki (540/2018 §10) määrittelee vaatimuksia varhaiskasvatusympäristölle. Lain mukaan varhaiskasvatusympäristön tulee olla kehittävä sekä oppimista edistävä, mutta myös terveellinen ja turvallinen. Toimitilojen ja tarvikkeiden tulee olla turvallisia ja asianmukaisia, esteettömyys huomioiden. Varhaiskasvatuslaissa edellytetään varhaiskasvatusympäristön olevan paikka, jossa ei esiinny väkivaltaa, häirintää tai kiusaamista. Seuraavissa blogikirjoituksissamme syvennymme vielä mm. oppimisympäristöjen digitaalisuuteen sekä tilaratkaisuihin.

Manninen (2012, 17) viittaa uudella oppimisympäristöllä ajatukseen, jossa vanhat tavat korvataan joko osittain tai kokonaan erilaisilla käytännöillä. Kurssimme nimi Muuttuvat oppimisympäristöt haastaa pohtimaan perinteistä oppimisympäristöä ja tuo esiin erilaisia lähestymistapoja. Piispasen (2008, 111– 116) mukaan käsitys hyvästä oppimisympäristöstä pohjautuu omiin kokemuksiin ja ajankohtaisesti vaikuttaviin seikkoihin. Kokemusten pohjalta peilataan omaa näkemystä vallitsevaan ajatukseen hyvästä oppimisympäristöstä.  Varhaiskasvatuksessa oppimisympäristöjen uudistamiseen velvoittaa Vasu.

kuva: oppimaisema.fi / Kokeellinen oppimisympäristö varhaiskasvatuksessa

Oppimisympäristö voidaan määritellä hyvin monella tavalla ja sillä voidaan tarkoittaa niin tilaa, paikkaa, yhteisöä kuin toimintakäytäntöäkin. Oppimisympäristön tarkoitus on edistää oppimista ja se voidaan luokitella fyysiseen, sosiaaliseen, tekniseen, paikalliseen ja didaktiseen ulottuvuuteen. (Manninen ym. 2013, 15–17.) Oppimisympäristö käsitteenä nähdään tarkoittavan kaikkia oppimisen paikkoja ja tiloja (Kronqvist & Kumpulainen 2011, 45). Oppimisympäristön ulottuvuudet tulevat esiin myös Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus. 2016, 31–32), jossa tavoitteena on varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen oppimisympäristö. Oppimisympäristön suunnittelussa esiin nousee niiden muunneltavuus lasten ideoiden, leikkien ja lasten jäljen näkymisenä ympäristössä. Ympäristön tulee tukea lapsen leikkimistä, oppimista, uteliaisuutta, tutkimista, taiteellista ilmaisua ja fyysistä aktiivisuutta. Fyysisessä tilassa on kiinnitettävä huomiota ergonomiaan, ekologisuuteen, viihtyvyyteen, esteettömyyteen, tilojen valaistukseen, akustiikkaan, sisäilman laatuun ja siisteyteen. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristön tilat laajenevat luontoon, leikkipuistoihin ja muihin rakennettuihin ympäristöihin tekemällä yhteistyötä esimerkiksi museoiden kanssa. Esimerkiksi museovierailuilla lapset pääsevät tutustumaan ja kokemaan asian todentuntuisempana, kuin mitä asian voisi kokea päiväkodissa tai teknologian avulla (Kronqvist & Kumpulainen 2011, 51).

Perusasioiden toteutuminen takaa Piispasen (2008, 116–118, 140–142) tutkimuksen mukaan ympäristön, jossa jaksetaan opiskella innokkaasti ja huolettomasti. Fyysinen tila saattaa usein olla liian ahdas tai epäkäytännöllinen toiminnan ja sosiaalisten suhteiden näkökulmasta. Toimintaympäristön viihtyvyys ja esteettisyys on tärkeää mielikuvituksen ja luovuuden kannalta. Toisaalta liika virikkeisyys saattaa haitata lasten keskittymistä, jolloin ympäristöstä voi olla lapsen edun mukaista karsia turhat virikkeet.  Sosiaalisen ja psykologisen oppimisympäristön kannalta henkilöstön ilmapiiri, hyväksytyksi tulemisen kokemus ja turvallinen aikuisuus ovat merkittäviä tekijöitä hyvässä oppimisympäristössä.  

Päiväkodin ruokasali katettu juhlaruokailua varten

Mannisen (2013, 16–20, 41) mukaan didaktinen ulottuvuus ja oppimista tukevat tavoitteet varmistavat oppimisympäristön. Tavoitteellinen toiminta, arviointi ja suunnittelu liittyvät vahvasti pedagogiseen oppimisympäristöön (Piispanen, 2018, 157). Oppimisympäristöä pyritään kehittämään jatkuvasti huomioiden erilaiset oppimiskäsitykset, oppimistyylit ja didaktiset lähestymistavat. Varhaiskasvatuksessa myös lasten osallisuus tulee ottaa huomioon oppimisympäristöä muokatessa, mm. ottamalla lapset siihen mukaan. Ympäristön on oltava oppimaan innostava, sopivasti haasteita ja ongelmia tarjoava ja sen pitää luoda mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen. 

Varhaiskasvatuksessa Vasu vaikuttaa oppimisympäristöjen luomiseen myös uusia päiväkoteja rakennettaessa. Tätä varten on uusittu päiväkotien rakentamista ohjaava RT-kortti. Siinä on määritelty uusien päiväkotien rakentamiseen liittyvän suunnittelun ja mitoituksen lähtökohtia. On kuitenkin muistettava, että lapsillakin on asiantuntijuutta liittyen oppimisympäristöihin. Lapsi voidaan osallistaa oppimisympäristön, niin olemassa olevan kuin uudenkin, suunnitteluun ja käyttää apuna suunnittelussa lasten piirustuksia ja rakennelmia. (Kronqvist & Kumpulainen 2011, 46.) 

Vantaalla on käynnissä Opetushallituksen rahoittama hanke, jossa päiväkotien oppimisympäristöä kehitetään Vasun mukaisesti tukemaan lasten osallisuutta ja monipuolista pedagogista toimintaa. Tarkoituksena on luoda oppimisympäristömalli, jota voitaisiin hyödyntää uusien päiväkotien suunnittelussa sekä nykyisten päiväkotien oppimisympäristöjä kehitettäessä. Hankkeessa mukana oleva päiväkoti tekee yhteistyötä Helsingin yliopiston sekä erilaisten yrityksien kanssa. (Oppimaisema.fi)

Päiväkodin piha-aluetta

Lähteet:

Kronqvist, E-L. & Kumpulainen, K. 2011. Lapsuuden oppimisympäristöt. Helsinki: WSOYpro.  

Opetushallitus. 2016. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy. 

Oppimaisema.fi, Kokeellinen oppimisympäristö varhaiskasvatuksessa. Luettu 18.1.2019 

Manninen, J. 2013 Oppimista tukevat ympäristöt – johdatus oppimisympäristöajatteluun. Opetushallitus. Luvut 2 ja 3.

Piispanen, M. 2008. Hyvä oppimisympäristö. Oppilaiden, vanhempien ja opettajien hyvyyskäsitysten kohtaaminen peruskoulussa. Vaajakoski: Gummerus Kirjapaino Oy. 

Varhaiskasvatuslaki 540/2018 §10.

Esittely

Hei! 

Olemme varhaiskasvatuksen maisterivaiheen opiskelijoita Tampereen yliopistosta. Kurssimme KASSO1 Muuttuvat oppimisympäristöt on osa kasvatuksen, opetuksen ja oppimisympäristöjen opintosuuntaa ja tehtävämme on pitää blogia kurssin ajan. Blogissa käsittelemme luentojen teemoja kirjallisuuden perusteella varhaiskasvatuksen näkökulmasta.  

Tervetuloa lukemaan, kommentoimaan ja vaihtamaan ajatuksia kanssamme! 

– Eveliina, Henni & Sanna

The Journey Begins

Thanks for joining me!

Good company in a journey makes the way seem shorter. — Izaak Walton